• Karoliina Kaihovirta

Koripalloilija Jamar Wilson Kaverisovelluksen ystävyyslähettilääksi

Bronxilaislähtöinen koripallonpelaaja kohtasi yksinäisyyttä noustuaan lajin ammattilaiseksi. Yksinäisyyttä toi elämään kielimuuri, sekä uudet maat ja vieraat kulttuurit.


Jamar Wilson vietti lapsuutensa Bronxissa. Todellisuus Wilsonin lapsuudessa 80–90 -luvulla oli juuri sitä, mitä me täältä käsin katsomme elokuvista: varkauksia, huumediilereitä, väkivaltaa ja ammuskelua. Wilson itse oli todistamassa kahta eri ammuskelutapausta, joista toisessa uhri menehtyi. Wilson oli kuitenkin onnekas, vaikka hänen perheellään ei paljon rahaa ollutkaan. Wilsonin vanhemmat nimittäin arvostivat koulutusta ja pitivät huolta siitä, että hän pääsi opiskelemaan yksityiskouluun.

Jamar Wilson kehoittaa etsimään kavereita sovelluksen avulla.
Jamar Wilson kehoittaa etsimään kavereita sovelluksen avulla.

Erilainen nuori


"Wilsonin nuoruuden valinnat erosivat oman nuoruuteni valinnoista", kirjoittaa Kaverisovelluksen Karoliina Kaihovirta. "Kun itse pähkäilin, mennäkö lukioon vai ammattikouluun, piti Wilsonin valita joko huumekaupan ja rikollisuuden, tai urheilun välillä."


Veri veti Wilsonia koripallon pariin, joka oli urheilulajeista myös edullisin vaihtoehto köyhän perheen kasvatille. Myös Wilsonin serkku ja setä pelasivat koripalloa. Laji ei vaatinut kalliita varusteita tai lisenssejä, toisin kuin vaikkapa baseball. Wilsonin ura lähtikin käyntiin New Yorkin katukentiltä, joista hän sai palkinnoksi pieniä rahasummia tai koriskenkiä.


Valinta on antanut Wilsonille paljon. Koripallon avulla hän pääsi yliopistoon opiskelemaan ja pelaamaan sekä tapasi vaimonsa Lauran. Jamar on nähnyt paljon maailmaa ja tutustunut erilaisiin kulttuureihin, sellaisiin joista Bronxissa asuessa ei ollut hajuakaan.


Vaikka elämä Bronxissa saattoi olla hurjaa, oli siellä myös paljon ystäviä


Wilsonin naapurissa asui paljon saman ikäisiä lapsia. Yksinäisyyttä ei tarvinnut päivisin kokea, vaikka Jamar oli perheensä ainut lapsi. Toisin oli, kun ura vei maailmalle. Vastaan tuli kielimuuri, ja elämä oli uudella tavalla haastavaa. Ravintolassa oli vaikeaa, kun ei ymmärtänyt ruokalistaa. Kaupassa saattoi yksinkertaiset ruokaostoksetkin olla hankalia, kun ei aina tiennyt, mitä osti.

Olisipa tuntenut kieltä puhuvan paikkakuntalaisen, joka olisi voinut olla apuna.

Joukkueen ympäriltä ystäviä ei ollut


Wilson rakastaa urheilun ja perheensä lisäksi kulttuuria ja musiikkia, mutta vieraissa maissa oli välillä kurjaa lähteä esimerkiksi keikoille. Jos kukaan joukkuekavereista ei päässyt mukaan, piti mennä yksin.


Usein yksinäisyys koetaankin elämää rajoittavana tekijänä. Arjen vastapainoksi on hankala lähteä tapahtumiin, jos ei ole ketään, jonka kanssa niihin mennä.


“Olisi ollut todella hyvä, jos olisi ollut olemassa jokin keino, jonka avulla tutustua helposti paikkakunnan ihmisiin. Vaikka kulttuuriero olikin olemassa, olisi ollut kiva tutustua ihmisiin kulttuurin sisällä. Kielimuurin takia se on ollut välillä kuitenkin vaikeaa. Koenkin, että Kaverisovellus on siihen todella hyvä ratkaisu.”

Wilsonista Suomen kansalainen vuonna 2015


Monen erilaisen maan kautta Wilson on päätynyt lopulta perheineen Suomeen. Hän asuu Joensuussa vaimonsa ja lapsensa kanssa pelaten Kataja Basket Clubissa.


Joensuussa Wilsonia ilahduttaa sen yhteisöllisyys.

“Ihmiset ovat ottaneet perheemme täällä vastaan hyvin. Käsitys Joensuusta rasistisena kaupunkina on vanhentunut ja viihdymme täällä hyvin. Täällä on turvallista asua ja kasvattaa lapsia. Täällä ei ole tarvinnut pelätä, että minua häirittäisiin esimerkiksi ihonvärin vuoksi.”

Wilson kehoittaa kaikkia rohkeasti kokeilemaan uutta sovellusta, sekä etsimään kavereita Kaverisovelluksen avulla. Kaverisovellusta pääsee pian käyttämään myös englanniksi. An English version will be available soon!


Toimittaja: Karoliina Kaihovirta / Kaverisovellus

109 views0 comments