Joka kolmas suomalaisista on SPR:n tutkimuksen mukaan kokenut yksinäisyyttä. Silti yksinäisyyttä pidetään tabuna, josta ei haluta puhua. Kaverisovelluksen ystävyyslähettiläs Jenni Rotonen ei halua vaieta aiheesta. 50.000:tta seuraajaa tavoittavaa Rotosta haastatteli Kaverisoveluksen sisällöntuottaja Karoliina Kaihovirta.
“Menin työterveydenhoitajalle ja se määräsi sairaslomaa vielä huomisenkin. Lepoa, kuumaa juotavaa ja puhekielto. Puhekielto voisi olla minulle hyvin vaikea asia, jos olisi joku, kelle puhua. No onneksi (?) ei ole.”
Pupulandian kirjoittaja, sosiaalisen median vaikuttaja Jenni Rotonen kuvailee itseään sosiaaliseksi pörrääjäksi, jolla kuitenkin on ollut vaikeuksia löytää läheisiä ystäviä. Niitä, joiden kanssa kokee syvempää yhteyttä ja joiden seurassa ei tunne itseään ulkopuoliseksi.
“Kaikki kai lähti siitä, kun sairastuin masennukseen ja vetäydyin sosiaalisesta elämästä. Erakoiduin.”
Rotonen huomasi, että muutamaa ihmistä lukuun ottamatta elämässä ei ollut todellisia ihmissuhteita, vaan opiskeluajan bileisiin perustuvaa sosiaalista elämää. “En enää halunnut elämääni pinnallisia kaverisuhteita, vaan aitoa ystävyyttä.” Rotonen kuulostaa tosi mukavalta ja sosiaaliselta ihmiseltä, mutta toteaa itsekin, ettei se suojannut häntä yksinäisyydeltä. Yksinäisyys taittui vasta paikkakunnan vaihdon myötä. Pääkaupunkiseudulla oli enemmän ihmisiä ja helpompi löytää ihmisiä, jotka kokea omikseen.
“En tiedä miksi kirjoitan taas. Ehkä juttelen itselleni yksinäisyydessäni. Huomasin yhtäkkiä istuvani pimeässä huoneessa. Taivas on yhtä harmaa kuin päivällä, mutta valo on poissa. Minulla on taas kylmä. Mikseivät ne jo kytke pattereita päälle, vaikka ollaan melkein lokakuussa? Paleleminen omassa kodissaan ei ole kotoisaa. Voin kertoa.”
Rotonen on havainnut, ettei Suomessa vallitse sellaista mukaan kutsuvaa kulttuuria kuin muissa maissa, joissa uudet ihmiset toivotetaan avosylin mukaan.
Suomessa ystävyyssuhteissa täytyy usein olla jokin yhteinen tekijä, kuten vaikka se, että ihmiset ovat tunteneet toisensa jo lapsuudesta asti. Usein yksinäisiä ihmisiä syytetään passiivisuudesta. Siitä, että he eivät pyydä päästä mukaan. “Harva kuitenkaan haluaa tuppautua väkisin mukaan.”
“Tykkään kävellä pimeinä syysiltoina ulkona ja katsella elämää ihmisten keittiöissä. Siellä ne laittavat iltapalaa ja hymyilevät lampusta loistavan keltaisen valon kajossa. Niillä on kauniita tavaroita, joilla on tunnearvoa. Olen vähän kateellinen kaikille, joilla on lämpöä keittiössä ja yhdessäolon hetkiä.”
Usein yksinäisyys koetaan tabuksi, sellaiseksi asiaksi, josta ei haluta puhuta.
Koetaan, että ihmisessä on jotakin vikaa, kun hän on yksinäinen. Yksinäiset ihmiset tuntevat usein häpeää siitä, että elämässä ei ole ketään, kenelle jutella. Yksinäiset ihmiset eivät ole kuitenkaan välttämättä sosiaalisesti kömpelöitä, tai aiheuttaneet itse yksinäisyyttään, vaan muuttuneet elämäntilanteet ovat saattaneet johtaa yksinäisyyteen.
Ystävyyssuhteita on saattanut kariutua tai elämä vain kuljettanut ihmisiä erilleen.
Rotonen onkin omalta osaltaan halunnut murtaa yksinäisyyden aiheuttamaa stigmaa ja on kirjoittanut aiheesta avoimesti niin blogissaan kuin sosiaalisessa mediassakin. Moni Pupulandian lukija on kiittänyt Rotosta siitä, että aihe on nostettu esille.
“Yksin oleminen ahdistaa aivan valtavasti. Toisaalta en tiedä pystyisinkö olemaan kenenkään kanssakaan juuri nyt. Tämä on vain tällaista itkeskelyä. En jaksaisi olla sellainen muiden edessä. Enkä usko, että muutkaan jaksaisivat. Eilen kävin ulkona syömässä ja itkin siellä ravintolassa kolmasosan koko siitä ajasta. Halusin vain pois, mutta ruoka oli jo tilattu.”
“Moni sekoittaa yksinäisyyden ja vapaaehtoisen yksinolon. Yksinäisyys ei kuitenkaan ole valinta.”
Rotonen on itse ollut mukana SPR:n järjestämässä ystävätoiminnassa vapaaehtoisena ystävänä ja nähnyt sitä kautta yksinäisyyden raadollisuuden. Rotonen on ollut myös mukana Ylen Suunvuoro-kampanjassa. Kampanjan tarkoituksena oli antaa suunvuoro sellaisille henkilöille, jotka eivät muuten saa yhteiskunnassa ääntään kuuluviin.
Rotosen seuraajat ovat nostaneet yksinäisyyden tärkeäksi aiheeksi.
Seuraajat ovat toivoneet, että ystävien kohtaamiseksi olisi olemassa Tinderia vastaava sovellus. “Toki Tinderin kauttakin saattaa löytää ystäviä, mutta sitä ei välttämättä koeta turvalliseksi tilaksi. Tinderissä usein on mukana taka-ajatus jostakin muusta kuin ystävyydestä.”
Kun Rotosen omassa Instagramissa yksi seuraajista vinkkasi Kaverisovelluksesta, oli Rotonen todella iloinen. “Sovellukselle on todella suuri kysyntä, siellä voi hyvin matalalla kynnyksellä haravoida itselleen ystäviä.”
Lainaukset ovat Pupulandian kirjoituksesta Ajatuksia yksinäisyydestä.
Teksti: Karoliina Kaihovirta
Kirjoittaja työskentelee Kaverisovelluksen sisällöntuottajana.